Miten Tulla Ammattikitaristiksi ja Muusikoksi ~ Faktat ja Myytit - Osa 2

by Tom Hess

---

Saadaksesi suurimman hyödyn tästä artikkelista, tutustu ensin huolella ensimmäiseen osaan, Miten Tulla Ammattikitaristiksi ja Muusikoksi ~ Faktat ja Myytit - Osa 1.

On surullista, että henkilö, joka on panostanut kaikkensa pitkäaikaiseen unelmaansa, kuten ammattimuusikon uraan, epäonnistuu yhden huonon valinnan, tai yhden tärkeän asian huomiotta jättämisen takia. Ikävä kyllä näin tapahtuu koko ajan.

Kuvittele investoivasi kymmeniätuhansia tunteja ja useita vuosia kovaan opiskeluun, oppiaksesi mahdollisimman paljon, terävöittäväsi kaikkia musikaalisia taitojasi, pyrkiväsi erinomaisuuteen kaikessa tekemisessäsi, vahvistavasi luovuuttasi sekä investoivasi läjä kaupalla rahaa aina soittokamoista opiskeluun. Tämän jälkeen tekisit kaiken muun tarpeellisen ei-musikaalisen musiikki alalla toimimiseen, kuten avain kontaktien luomisen, kannattajapohjan kehittämisen, promootiot ja jne. Nyt kuvittele, että yksi huomaamaton tai aliarvioitu elementti puuttuisi. Tai ehkäpä teit jonkin ratkaisevan virheen huomaamattasi. Jokin, mikä tuntui niin merkityksettömältä tekikin sinusta “ei halutun” tai ”suuren riskin” levy-yhtiöiden, johtajien, tuottajien tai kustantajien silmissä.

Omasta (siis muusikoiden) näkökulmastamme katsottuna loogiselta näyttävä asia ei välttämättä ole sitä musiikkiteollisuuden (levy-yhtiöt, johtajat, julkaisijat, tuottajat) näkökulmasta. Viittaan niihin riskeihin, mitkä yhtiöt ottavat investoidessaan ihmisiin, kuten kuvailin tämän artikkeli-sarjan Osassa 1.

Käytän esimerkkinä ystävääni (joka pysyköön anonyymina - en halua huonoa mainetta ystävälleni tai hänen yhtyeelleen) joka on äärimmäisen lahjakas ja eräs parhaista tuntemistani muusikoista. Hänen yhtye, laulaja ja musiikki todellakin ovat maailman luokan laatuisia. Kappaleissa on mahtava musikaalinen ja lyyrinen syvyys sekä yhteneväisyys. Silti heidän soundinsa on lähestyttävä tavalliselle ihmiselle ja kelpaa soitettavaksi radioasemilla ympäri maailman. Yhtyeellä on korkea motivaatio taso, hämmästyttävä työmoraali ja omaa lähes kaiken tullakseen mega-suosituksi.

Olen moneen otteeseen kertonut heille, miten heidän yhtyeensä nähtäisiin merkittävästi arvokkaampana levy-yhtiöiden ja johtajien näkökulmasta, joiden kanssa he ovat neuvotelleet viimeisen parin vuoden aikana. En ole tarjonnut apuani ainoastaan siksi, että ystäväni on yhtyeen johtaja, vaan siksi, että tiedän yhtyeen omaavan valtavan potentiaalin ja aidon mahdollisuuden tavoitteidensa saavuttamiseen.

Yhtyeen ei tarvinnut pyrkiä olemaan ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, sillä yhtye on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan jo useaan otteeseen. He ovat neuvotelleet isompien levy-yhtiöiden sekä hallintoyritysten kanssa. Yleisesti ottaen nämä avain ihmiset pitivät yhtyeestä sekä musikaalisella että henkilökohtaisella tasolla. Tästä huolimatta merkittäviä sopimuksia ei ikinä laadittu kenenkään kanssa, jolle bändi kävi puhumassa kasvotusten. Ystäväni ja hänen yhtyeensä kannalta turhauttavaa onkin se, että nämä musiikkiteollisuuden ihmiset eivät vaivaudu käyttämään aikaansa kertoakseen bändille aitoja syitä sopimuksien kariutumiseen. Jos havaittua ongelmaa ei voida korjata helposti ja nopeasti, alan ihmiset eivät tuhlaa aikaansa keskustellakseen tästä ongelmasta. Sen sijaan he eivät vastaakaan enää puhelinsoittoihin ja sähköposteihin ja keksivät jonkin tekaistun syyn sopimuksen eväämiseen. Näitä ns. syitä löytyy aina “yhtiömme ei tee enää uusia sopimuksia tälle vuodelle” näihin “meillä on joitakin juridisia ongelmia, emmekä voi tehdä sopimusta juuri nyt”. Nämä lausunnot eivät tietenkään olleet totta ja saivat aikaan ainoastaan sen, että bändi heitti pyyhkeen kehään saadessaan kuvan ettei heillä ole juuri mitään etenemismahdollisuuksia. Nämä olivat vain tekosyitä, sillä jos jokin näistä syistä olisi ollut totta he eivät olisi uhranneet viikkoja ja kuukausia keskusteluihin yhtyeen kanssa ennen sopimustarjousta. 

Mitä sitten oikeasti tapahtui? Miksi alan ihmiset ylipäätään keskustelivat yhtyeen kanssa, jos heillä ei ollut aitoa aikomusta tarjota oikeaa mahdollisuutta ja sopimuksia?

No, vastaus toiseen kysymykseen on, että heillä OLI vakava aikomus tarjota yhtyeelle sopimusta. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että yhtiö tutki yhtyeen taustat. He testasivat yhtyeen jäseniä, eteenkin yhtyeen johtohahmoja. En tarkoita, että he tutkivat yhtyeen kappaleita, heidän tyyliään tai julkikuvaansa. Nämä tiedot löytyivät jo yhtyeen yhtiöille lähettämistä paketeista, joista löytyivät heidän CD, kuvia yhtyeestä, DVD materiaalia yhtyeestä, verkkosivu infoa, tähänastinen elämänkerta ja historia jne. Yhtiöiden kiinnostuksen herättikin nämä lähetetyt “press kit” -paketit kuten myös pitkäjänteisyys sekä useat sähköpostit, puhelut jne. Kaikki tämä tapahtui ennen, kuin yritys aloitti neuvottelut bändin kanssa tai edes vastasi heidän yhteydenottoihinsa.

Kuten huomaamme, avainhenkilöiden puheille pääsy ei ollut ongelma ja yhtye olikin tehnyt tämän useasti omin avuin. Jatkuvana ongelmana olikin bändin kykenemättömyys saada sopimus viimeisteltyä. Samat esteet sopimuksen tekoon nousivatkin aina esiin joka kerta kun levy-yhtiöt kaivautuivat syvemmällä bändin taustoihin. Bändin kannalta oli jo erittäin turhauttavaa kokea sama kohtalo joka ikinen kerta, mutta kaikista pahinta oli ettei kukaan ikinä paljastanut heille mistä kenkä puristi.

Levy-yhtiöiden ihmiset olivat myöskin turhautuneita, koska he olivat löytäneet jälleen kerran unelmiensa bändin,jolla oli mahtavaa potentiaalia, mutta jolla ei taaskaan ollut “koko paketti” koossa. Kaiken lisäksi levy-yhtiöt menettivät tuhansia dollareita henkilöstökuluina investoidessaan kokouksiin, joita bändille järjestettiin (ja joita varten ihmisiä jouduttiin lennättämään ympäri maata) sekä myös tehdessään hieman esituotantotyötä bändille jo ennen varsinaista sopimusta.

Mikä itselleni oli turhauttavaa katseltavaa oli nähdä tämä mahtava bändi kärsivän tällä tavoin. Kävimme muutamia keskusteluja siitä, mikä mielestäni oli yhtyeen etenemisen tiellä. Ystäväni ei kuitenkaan näyttänyt uskovan siihen mihin häntä neuvoin ja mitä hänen tulisi muuttaa. Hän siis palasi kotiinsa ja sävelsi uusia biisejä, jotka hänen mielestään olivat radioystävällisempiä. Tämän jälkeen hän kirjoitti nämä kappaleet uudelleen ja uudelleen. Ensin hieman raskaammiksi, sitten vähän tavanomaisemmiksi jne. Keskityttiin bändin soundiin, joka ei ikänä ollutkaan ongelma. Loppujen lopuksi uudet kappaleet eivät edistäneet yhtyeen uraa lainkaan vaikka kaikki versiot olivatkin edelleen todella hyviä.

Se mitä levy-yhtiöt todella etsivät oli lista tiettyjä asioita, jotka muodostavat ”kokonaisen paketin”. Listan olennaisimmat osat ovat:

1. Koko bändin SEKÄ bändin yksittäisten jäsenten itsensä omaava potentiaalinen arvo.
2. Hallittavissa olevien riskien määrä kun investoidaan yhtyeeseen JA sen jäseniin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
3. Määrä ja laatu olemassa olevista fyysisistä todisteista koskien kahta yllä olevaa kohtaa.

Kuten huomataan, lista voisi olla paljon pidempi, mutta olennaisimmat asiat sisältyvät näihin kolmeen pääväitteeseen. Olen yleistänyt ja jopa liioitellusti yksinkertaistanut esimerkkibändin tilanteen ja miten musiikkiteollisuus käsittelee uusia artisteja tänä päivänä. Tärkeintä on huomata, että alan fokus kohdistuu muusikoiden ihmisinä sisältämiin arvoihin, riskeihin ja näyttöihin. Tehtyään asiat useita vuosia oikealla tavalla musiikki- sekä promootio-mielessä, yhtye jatkoi epäonnistumistaan, koska jo alussa ylenkatsoi näitä tärkeitä osa-alueita ja myöhemmin aliarvio näiden merkityksen – keskusteluistamme huolimatta.
Useista syistä johtuen en mene yksityiskohtiin siitä, mitä yhtye mielestäni teki väärin. Tässä keskeisimmät syyt:

1. Henkilökohtaisista syistä johtuen bändin jäsenten nimet pysyvät anonyymeina. Kaksi pääsyytä mitä yhtye teki väärin kuvastavat hyvin tätä yhtyettä. He eivät tehneet mitään laitonta tai moraalin vastaista. Pääsyyt ovat kuitenkin asioita, joiden tekemistä he jatkoivat tähän päivään asti. Tarkoitukseni tässä artikkelissa ei ole promota eikä myöskään huonontaa yhtyeen imagoa.
2. En käsittele artikkelissani asioita, jotka olivat näistä ihmisistä lähtöisin ja näille ihmisille yksilöllisiä, ja joita ei voida yleistää muiden vastaavanlaisissa tilanteissa oleviin bändeihin.
3. Tässä muutamia asioita, joita esiintyy bändeissä. Tällä yhtyeellä oli samoja ongelmia, kuin monilla hyvillä yhtyeillä.

Esimerkki yhtyeessä oli perustajajäsen, jolla oli päävastuu säveltämisestä sekä johtajan asema. Tästä huolimatta bändin jäsenillä oli merkittävissä määrin erimielisyyksiä. Bändi- yhteisössä alkaa usein esiintymään soraääniä samaan aikaan, kun bändille avautuu suuria mahdollisuuksia. Bändin jäsenet pyrkivät nostamaan omaa statustaan bändin ja levy-yhtiöiden silmissä. Tässä esimerkkitapauksessa eräs jäsen halusi lisää rojaltioikeuksia ja tunsi, että bändin johtaja ei ollut reilu muita kohtaan. Johtaja vastasi, että hän on kirjoittanut lähes kaikki kappaleet ja siten ansaitsee suurimman osan julkaisuoikeuksista, eikä anna periksi. ”Se on potentiaalista rahaa, jonka minä tienasin!” Sitten laulaja vielä sanoo, että ilman minun ääntäni emme kävisi tätä keskustelua ylipäätään.

Yhtyeissä on aina erimielisyyksiä, varsinkin yhtyeen kasvaessa. Asiaa ei kuitenkaan helpota, jos alan ihmiset näkevät tämän. Kun kiistely on kiivaimmillaan, voidaan vain todeta ”TÄMÄ BÄNDI BÄNDINÄ ON ISO RISKI, jos heillä on tämän tasoisia erimielisyyksiä tässä vaiheessa, emme todellakaan laita heitä kiertueelle ja istumaan keskenään keikkabussiin 3:ksi kuukaudeksi!”. Ilman kiertuetta eivät levytkään mene niin hyvin kaupaksi.

Tämä ei ollut bändin suurin ongelma, mutta selkeästikin asia, joka pitäisi selvittää, ennen kuin kukaan investoisi heidän uraansa. Vähintään yksi levy-yhtiö (ja ehkäpä kaikki muutkin yhteydessä olleet levy-yhtiöt) ja manageri oli valmistautunut tarjoamaan sopimuksia ”yksilöille” - Ei yhtyeelle. He näkivät ketkä olivat arvokkaimpia bändin jäseniä ja ketkä taas riski-tapauksia. Johtuen tämän kyseisen yhtyeen ominaispiirteistä tämäkään ei ollut mahdollista (johtuen syistä 1 ja 2 yllä). Laulaja sekä kappaleiden kirjoittaja, minun ystäväni, olivat arvokkaimpia tässä tapauksessa, mutta kummallista kyllä, he olivat arvokkaampia yhdessä tiiminä ja alan ihmiset kyllä huomasivat tämän. Muut bändin jäsenet olisi voitu korvata tarvittaessa, mutta pääsyyt kulminoituivat näiden kahden henkilön kemioihin.

Mielestäni yhtyeen suurin kompastuskivi oli siinä, että he eivät ymmärtäneet eivätkä halunneetkaan ymmärtää miten tämä ala toimii, alaan liittyviä riskejä, investointeja, liiketoimintaa, miten heidät koetaan (heidän imagonsa stagen ulkopuolella!), miten pelata tätä peliä ja miksi asiat toimivat tällä alalla niin kuin ne toimivat. Ihmiset tässä yhtyeessä eivät kuunnelleet hyväntahtoisia ja hyviä neuvoja tai muuttaneet omia ideoitaan. Tämä johtui siitä, että kaikki bändin jäsenet olivat idealisteja bisnes mielessä. Tämä tarkoittaa, että he keskittyivät siihen mielikuvaan, jonka he olivat itse luoneet alasta – eikä siihen mitä ala todellisuudessa on. Muusikot tyypillisesti ajattelevat, että musiikkiteollisuuden tehtävä on tukea muusikoita ja heidän tekemää musiikkiaan. Tämä ei ole alan päätehtävä. Tämä on liiketoimintaa, pidit sitten ajatuksesta tai et. Musiikkibisnestä pyörittävät ihmiset eivät juuri eroa ihmisistä, jotka pyörittävät suuria yrityksiä kuten Coca-Colaa tai General Motorsia. Tämä on musiikki LIIKETOIMINTAA. Ihmiset tällä alalla haluavat tehdä rahaa. Suurin osa tämän alan yrityksistä ei ole toiminnassa sinun, minun tai kenentahansa muunkaan musikaalisen vision vuoksi (elleivät sitten aio tehdä tällä massoittain rahaa). Tämä tosiasia ei ole huono eikä hyvä – mutta se on todellisuus.
On hyvä, että olen idealisti ja muusikko. Olen todellakin idealisti, niin kuin varmasti moni teistäkin, musiikkiin liittyvissä asioissa. Jotta pysyisit todellisena idealistina, kannattaa harkita omien rahojen investoimista levysi tekemiseen, tallentamiseen, julkaisemiseen ja promoamiseen ilman levysopimusta. Minä tein näin HESS bändini kanssa. Myymme levyjä maailman laajuisesti, mutta toteutin tämän itse omilla resursseillani.

Jos et halua toimia näin, sinun täytyy etsiä musiikkibisnesyrityksiä, jotka tekevät työn puolestasi investoimalla yhtiöiden rahoja ja resursseja. Toinen yhtyeeni, HolyHell, noudattaa tätä käytäntöä. Yleisesti ottaen, jos et ole jo myynyt miljoonia levyjä, tämä metodi jättää nälkäiseksi. Näin kävi ystävälleni ja hänen yhtyeelleen.

Tämän artikkelin päätarkoitus ei ollut pureutua yksittäisiin ongelmiin esimerkki yhtyeessä, vaan havainnollistaa laajempaa ja tärkeämpää ajatusta, jonka esittelin tämän artikkelin ensimmäisessä osassa. Toki edellä kuvaamani esimerkit voivat olla hyödyllisiä, mutta esimerkkien hyöty ei ole riittävä, monissa yhtyeissä on samoja ongelmia. Lukija saattaisikin sanoa ”hyvä, nyt tiedän valtataisteluista ja pyrin ratkaisemaan ne ENNEN neuvotteluja alan ihmisten kanssa – ei tämä sen kummempaa.”
Olisi virhe keskittyä vain “esimerkkeihin”. Paras hyöty artikkeleistani löytyy keskittymällä esittämiini yleisiin ja laajempiin periaatteisiin.
Ihmiset yleensä (erityisesti muusikot) keskittyvät asioihin mitä tehdä menestyäkseen. Usein ei keskitytä niihin asioihin, joita ei kannata tehdä. Tältä alueelta tämänkin yhtyeen ongelmat löytyivät. He tekivät kaikki ”oikeat asiat”, mutta jättivät huomioimatta ne asiat, mitkä saivat heidät näyttämään suurelta riskiltä. On erittäin tärkeätä keskittyä yhtälön molempiin puoliin. Music Careers Mentoring Program –ohjelmassa käytämmekin tämän asian korjaamiseen niin paljon aikaa ja vaivaa.

Lisää tietoa tästä aiheesta löydät seuraavista artikkeleista:
 

---

Learn how to make a living in the music industry with music career mentoring.